keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Life of a med student: no life ;)

Opintoneuvojani pyysi vähän kertomaan tunteita kohta päättyvästä lukukaudesta, niin tässä:

Vähän reilu 3 viikkoa joululomaan. Täytyy sanoa, että on kyllä ehkä ollut yksi rankimmista jaksoista elämässäni, mutta samalla myös antavimmista. En ole missään koulussa lukenut näin paljon ja tuntenut turhautumisen tunteita, mutta myös samaan aikaan saanut mielettömiä fiiliksiä siitä kun kokee oivalluksen tunteita ja suuren luku-urakan tehtyä läpäisee tentin. Pumin yliopisto ei ole sieltä helpoimmasta päästä, 50-60% on ollut epäonnistumisien määrä melkein joka tentissä. Tenttejä saa uusia 2 kertaa jos ne eivät toisella kerralla mene läpi voi joutua käymään vuoden uudestaan. Stressi on melko kova jos joutuu toiseen uusintaan.

Itse olen joutunut yhden uusinnan suorittamaan, koska satuin olemaan Suomessa viikonlopun ja lukemisesta ei oikein tullut mitään. Tosin kyseisenä päivänä oli 3 tenttiä, joten ihan ok, että 2/3 meni läpi. Siinä mielessä on hyvä opiskella vieraassa maassa, koska kaiken keskittymisen voi antaa koululle. Aiheet on mielenkiintoisia, mutta kun aikaa ei ole kauheasti käytettävissä niin joskus tuntuu, että tieto tulee pakotettuna päähän. Toisaalta jos saisi kaikessa rauhassa tutkia kirjoja niin opiskelut venyisivät varmaan 10 vuoteen.

Sanotaan, että ensimmäinen lukukausi on vaikein kaiken uuden oppimisen takia. Sen lisäksi teet kaiken vieraalla kielellä. Pitää oppia myös sietämään yksinäisyyden tunnetta, alussa toki tutustuu moniin uusiin opiskelutovereihin, mutta se ei ole sama asia kun kun kotona olevat kaverit, ennen kuin menee aikaa ja oppii tuntemaan ja luottamaan paremmin. Varsinkin alun viikonloput oli hieman hukassa, että mitäs nyt. 

Täytyy sanoa, että nyt vasta olen kunnolla alkanut nauttia alkushokin jälkeen tästä kaikesta. Nyt on päässyt rytmiin mukaan, löytänyt harrastuksia, oppinut asioimaan esim kaupoissa ja virastoissa ja tullut läheisiksi opiskelukavereiden kanssa. Että äkkiä sitä ihminen sopeutuu, tämä kaikki on sen arvosta. Ja ei Suomessa mikään muutu, sinne pääsee aina takasin. Jos kuitenkin lasketaan kaikki lomat niin ulkomailla viettää vaan sen 6-7kk vuodesta. 

Ja sitten tulee niitä mielettömiä onnistumisen tunteita kun esimerkiksi löytää sipulin dna:n suolan, tiskiaineen ja etanolin avulla

Meni silmätkin ihan killiin kun olin niin innoissani

Tai kemian tunnilla onnistut värjäämään kaiken maailman litkuja, vaikka välillä ei ole mitään hajua mitä tekee

Tai löytää verinäytteestä punasolujen seasta pari leukosyyttiä (keskellä alhaalla,neutrofil ja eosinophil)

Joten kyllä voin suositella tätä lääketieteestä kiinnostuneille! Minua pyydettiin opiskejalijamessuille tammikuussa kertomaan opiskeluista täällä, mutta se sattuu olemaan samaan aikaan yhden tentin kanssa. Jos saan sen siirrettyä niin kaikki opiskelijaksi ulkomaille haluavat, tulkaa kyselemään ja miksei muutkin :) Palaan asiaan myöhemmin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti