torstai 31. lokakuuta 2013

Hellsinki

Tulin viettämään viikonloppua Helsinkiin ja näkemään ystäviä. Ihan sama vaikka sataa, vesi valuu vaatteista läpi ja hiukset roikkuu naamalla, mutta silti hymyilyttää. On ihanaa kuulla puheen sorinaa kadulla ja itse asiassa ymmärtää sitä, kaupassa voi toivottaa hyvää viikonloppua joutumatta ensin tuhat kertaa lausumaan sitä, että toinen ymmärtää. Kahvila Succesista jättipullia (maailman parhaat pullat!) ja joka kulmasta saa lempisuklaatani Pätkiksiä, mikä voisi olla paremmin!? No ehkä se ettei jo sunnuntaina olisi paluulentoa ja tiistaina kahta tenttiä :) On kyllä hyvä olla välillä muualla, niin oppii arvostamaan muuten niin päivän selviä asioita kotona.


Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin on minulla ihan pikkuinen, mutta siis todella pikkuinen ikävä sinne omaan pikku Puolan luukkuuni. Kai se on niin, että sitä saa kodin aikaseksi mihin vaan ja kun luo rutiineja ja rytmiä. Kaikkeen tottuu.

Ps. Pitää vielä vinkata muillekkin sushin ystäville, että Eirassa 'Sushi n rollin' sushi buffa (15€) on muuten käymisen arvoinen! Todella hyvää ja laadukasta! Nam.


lauantai 26. lokakuuta 2013

Soudan, huopaan..

Syksyn edetessä alkaa aina haluamaan jonnekkin lämpöseen katkaisemaan talvea. Joka vuosi olen ylensä käynyt jossain etelässä keräämässä lisäenergiaa. Tänä vuonna pääsen lomalle Suomeen. Jee...


Kuva on viime jouluna ystäväni luota Dominikaanisesta tasavallasta. Kun ei lämpöseen pääse, niin ainakin mieltä lämmittää muistella.


Tämä on kuitenkin todellisuus. Perjantaina saimme taas kätösiimme yllättäen pistokokeen, kemian! Se on hassua kun saa koepaperin käteen niin aluksi valtaa tunne ettei osaa mitään, mutta eilenkin kun toimin vaan vaiston varassa, niin kaikki meni oikein. Ylensä vastaus mikä tulee ensimmäisenä mieleen on juuri se oikea. Pitäisi vaan oppia luottamaan omiin tunteisiin, joka asiassa. Se ei ole helppoa, itse en ainakaan halua aina uskoa niitä :) 


Kävin myös hiukan soutelemassa tänään. Sään takia on vähän vaikea suunnitella ulkoliikunta harrastuksia, yhteänä hetkenä sataa ja toisena paistaa. Myöskin lämpötilat vaihtelevat nopeasti, aamupäivällä voi olla kesäistä ja illalla talvi.


Veneissä on pieni kova penkki, joka liukuu radoilla edestakaisin soutaessa, näin saa jaloistakin voimaa ja vauhtia. Pohjan ei saa astua, koska se on niin ohut, että saattaa mennä jalka läpi. Tuli tosi turvallinen olo tämän tiedon jälkeen astua paattiin.. Telineissä on valmiina kengät, jotka sujautetaan jalkaan. Paitsi, että itse pidin omat lenkkarit jalassa kun kohdalleni sattuvat tohvelit hiukan tuoksahtivat. 


Jokaisella on yksi airo, jota pidellään kahdella kädellä. Vaikka veneessä saattaa olla jopa 8 soutajaa, on se silti melko raskasta päästä eteenpäin. Plus että pitää seurata koko ajan, jotta pysyy rytmissä ja aironkin on tultava oikeassa kulmassa veteen. Kaiken kaikkiaan ulkona olo ja soutaminen oli hauskaa sekä kivaa toimia yhdessä tiiminä, vaikka välillä pyörittiinkin ympyrää. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Iltakävelyltä ja tänään opittua

Ilmat ovat nyt viime päivinä suosineet Puolaa. On aurinkoista ja melkein 20 astetta lämmintä. Tuli lenkiltä napattua taas pari kuvaa. Täällä on todella paljon kirkkoja, pääosin kansa on katolilaisia. 


Ensimmäinen Suomen lippukin löytyi, mutta yhteenkään suomalaiseen en ole vielä törmännyt..


Anatomian tunnilla opettaja kertoi, että heti korvan takana sijaitseva luu välittää samalla tavalla ääniaaltoja aivoihin kuin itse korvakäytävästä. Kun ei voi mitään uskoa niin pakkohan sitä oli heti kokeilla ja pistää kuulokkeet korvan taakse ja ihme kyllä, sieltä kuulu ihan saman lailla kuin olisi laittanut korvanapin korvaan sisään. Näin toimii myös kuulolaitteet, jotka asetetaan tuon ko luun päälle.

Lääketieteen historia on myös melko mielenkiintoinen aihe. Huhujen mukaan kauan aikaa sitten kuolemaan tuomitut vangit saatettiin luovuttaa anatomisiin tutkimuksiin, jossa heitä leikeltiin elävänä. Koska uskottiin, että elimet näyttivät erilaisilta elävillä ja kuoleilla. Aika hurjaa. Lisäksi uskottiin, että kaikenlainen verenluovutus parantaa tauteja. Jossakin leikeltiin ranteita, että paha veri saataisiin vuodatettua pois, kunnes tajuttiin, että ehkä se ei ole kauhean fiksua. Tuohon aikaan naiset eivät saaneet opiskella lääketiedettä. Ehkä ois kannattanut päästää naisia opiskelemaan...

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Viikonloppua

Viikonloppuja tavallaan aina odottaa kun työelämässä tottui, että silloin saa levätä ja tehdä itselle mielekkäitä juttuja. Nyt luku-urakan takia viikonloput tuntuu työltä ja koulussa oleminen on lepoa. Onneksi tänä viikonloppuna sain seuraa kemian pähkäilyyn. Oman isäni, maailman paras opiskelukaveri laskujen kanssa. Tajuaa helpommin kun joku kerrankin selittää asiat suomeksi.


Kävimme myös vanhempieni kanssa rentoutumassa kaupungin hälinästä lähellä sijaitsevalla Glekopie järvellä. Järven ympäri kulkee 4km pituinen paikallisten suosima luonnonpolku. Syksyn väriloisto näkyi kauniina. Olen aina rakastanut luonnossa olemista, siellä jotenkin rentoutuu ja rauhottuu. 



Metsästä löytyi myös tarzan rata. Itsekkin seinäkiipeilyä harrastaneena on kyllä pakko päästä tuota kokeilemaan. Valjaiden varassa selvitetään ilmassa puiden lomassa esteitä. 






perjantai 18. lokakuuta 2013

Ravinto

Että jaksaisi opiskella ja voida muutenkin hyvin, kiinnitän aika paljon huomiota ravintoon. Ruoka on ollut aina mielenkiintoinen aihe, mutta pari vuotta sitten sain ystävältäni ja ravintoteraupeutilta Vilmalta perusteellisen opastuksen terveelliseen ruokavalioon. Ja nyt syvennän näitä aiheita lääketieteen opinnoissa. Olen hirveän kiinnostunut tutkimaan tuoteselosteita, olisi ihana jos saisin ottaa Stokkalle tuolin ja vaan lueskella eri tuotesisältöjä. Mitä vähemmän tekstiä, sitä parempi. Jos en ymmärrä mitä tuote sisältää, jätän sen mielellään hyllyyn. Täällä on vähän vaikea lukea pakettien sisältöä kun kaikki on puolaksi.

Pyrin valmistamaan itse paljon ruokia, koska silloin tiedän mitä ne tarkalleen sisältävät, sekä myöskin sen mistä raaka-aineet ovat. Kylässä tai ravintolassa syön kuitenkin mitä tarjolla on, koska en ole allerginen millekkään ja mielestäni on hyvä altistaa kehoa välillä eri aineille. Periaatteessa pidän kaikesta paitsi maapähkinävoista. Jos on ideaali tilanne pyrin välttämään viljoja, etenkin vehnää. Vehnä on melko prosessoitua, ja itse ainakin huomaan, että se turvottaa kovin. Samoin kuin hiiva. 

Maitotuotteita olen myös vähentänyt, koska huomaan niiden vaikuttavan ihoon, samoin kun sokerin. Toki kalsiumin saanti on silloin taattava muutoin. Syön paljon broccolia ja pinaattia (kuumennettuna), joista kalsiumia saa. Purkista otan ainoastaan D-vitamiinia syksystä kevääseen. Olen huomannut itsellä, että se piristää ja olen sairastunut vähemmän flunssiin. Määristä ollaan montaa eri mieltä, mutta itse otan kyllä hieman perussuosituksen yli D-vitamiinia.










Usein valitsen mielummin kalaa kuin lihaa. Vaikka lihasta pidänkin. Tosin kalojakaan ei ole hyvä joka päivä nauttia, koska ne saattavat sisältää raskasmetalleja, kuten elohopeaa. Seleeni vähentää elohopean sitoutumista. Seleeni on muutenkin välttämätön hivenaine, mutta Suomen maaperässä sitä esiintyy vähän. Mielestäni erityisen hyvä seleenin lähde on parapähkinät, jo 2 parapähkinää päivässä takaa seleenin riittävän saannin.

Haluaisin tähän samaan yhteyteen vielä mainita lykopeenin, josta opimme tänään kemian tunnilla. Professori korosti sen monien muiden hyvien vaikutuksien ohella olevan tärkeä aine syövän ehkäsyyn. Suhtaudun aina vähän varauksella kaikkeen, mutta jos kyseessä olevasta aiheesta on tehty paljon yliopistotasoisia tutkimuksia, kuuntelen mielelläni. Hyvä lykopeenin lähde on tomaatti ja mielellään kuumenettu sellainen. Vaikka tuoreen tomatinkin päälle kaataisi kuumaa vettä, siitä irtoaisi vähän enemmän lykopeeniä. 



Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisen täytyy saada hiilihydraatteja, eihän muuten aivot voi toimia. En jaksa edes urheilla jos en saa hiilareita, toki mielellään laadukkaita sellaisia. Syön melko usein, noin 5-6 kertaa päivässä pieniä annoksia. Vanhemmat aina vitsailee kun olemme saanet syötyä, että kohta se on taas jääkaapilla :)

Mutta tiivistäen -ruoaksi: proteiini kala/liha/pavut/linssit
                                       Hiilarit tattaria/tummaa riisiä/quinoaa
                                        +kasvikset
                        -välipaloilla marjat/hedelmiä, pähkinöitä --> smoothiet

Ja kaikki tietenkin mahdollisuuksien mukaan luomua, sellaisista on pienet Pauliinat tehty :)

Piti kirjottaa lyhyesti ravinnosta, mutta tämä aihe aina leviää käsiin..

torstai 17. lokakuuta 2013

Mikroskooppista

Tutkimme toissa päivänä taas eri soluja mikroskooppilla ja on aika mielenkiintoista, että on olemassa hormoni, joka auttaa säännöstelemään ruokahalua. Ylipaino on melko suuri ongelma yhteiskunnassamme. Olen erityisen ylpeä siitä, että Suomessa on hyvin ravintotietoista kansaa. Mainitsemaani hormonia on hyvin tuloksin tutkituttu ylipainoisilla hiirillä, mutta tutkimukset eivät ole vielä johtaneet hoitoihin ihmisten ylipainon kanssa. Olen tottakai kaikkia eläinkokeita vastaan, mutta joskus täytyy miettiä, että jos yksi hiiri voi pelastaa vaikka 100 lapsen hengen, niin on se aika sankarihiiri. 

Rasvasolu eli adiposyytti mikroskoopilla katsottuna

Epiteelisolukkoa, (pintasolukkoa, verhoaa kehon ulko- ja sisäpintoja) nyt en kyllä muista tarkalleen mistä kohdasta ko näyte on, mutta näyttää ihan kukkaselta :)

Olen itse äärimmäisen kiinnostunut ravinnosta ja siihen miten paljon hyvä ravinto vaikuttaa kokonaisvaltasesti esimerkiksi omaan elämääni. Palaankin asiaan laajemmin seuraavan kirjoituksen yhteydessä. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Lukutuska

Tänään sain ensimmäisen taulunkin seinälle.


Ulkoa opeteltavaa on niin paljon, että pitää hyödyntää seinätilatkin. Kokatessakin voi oppia pari luun nimeä. Sänkykin näyttää nykyään tältä


Kirjat on puhelinluettelon paksuisia ja sivut melko ohuita. Onneksi kuulin lohduttavan uutisen vanhemman vuosikurssin opiskelijalta. Ensimmäiset 2 vuotta ovat melko rankkoja, mutta sitten helpottaa. Olen vähän kaavaillut mielessäni vaihto-oppilas vuotta Suomessa 2-3 vuoden jälkeen. Toisaalta täällä todennäköisyys sille, että sattuu harvinaisimpia sairauksia hoidettavaksi on suurempi, koska väkiluku on melkein se 40 miljoonaa. 

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin kivalta ajatella, että parin vuoden päästä voisi olla taas Suomessa. Yhtään ulkomaanjaksoa en ole koskaan kyllä katunut. Aiemmin olen viettänyt muun muassa pidempiä ajanjaksoja Bostonissa ja Tukholmassa. Alkuun tottuminen vie aina aikansa. Onneksi vanhempani ovat tulossa ensi viikolla käymään, niin tulee tuulahdus Suomea mukana. 


perjantai 11. lokakuuta 2013

Tekoverta, kamerapillereitä ja liian kapeita soutuveneitä

 Ihanaa, että alkaa viikonloppu, vaikka ei se lukemisesta lomaa tiedäkkään. Tänään kemian tunnilla opittiin tekemään "tekoverta", mitä käytetään esim. elokuvissa. Kaikkee sitä tulee harjoiteltua.. Hauska oli valmistella eri yhdisteitä, vaikka vähän pelotti et jos jotain räjähtää käsiin. 

Tekoveri (Fe3+ + KCNS)

Vieläkin naurattaa se toissa päivänen kohtaaminen anatomian opettajan kanssa. Munhan pitäisi pelätä sarjamurhaajia tai vakavia sairauksia, ei anatomian opettajia.. Tänään anatomian tunnilla kuulin, että Puolassa myydään nielaistavia "kamera" -pillereitä, jotka kuvaavat koko ruoan sulatuskanavan sisällön. Se on hyvä jos kärsii esimerkiksi erilaisista suolisto-ongelmista. Sillä ei (ainakaan vielä) saa koepalaa, mikä on tietenkin tärkeää diagnostiikassa, mutta toimii ainakin suuntaa antavana jos skopiat pelottaa. Näitä pillereitä muistaakseni sai Suomestakin, lähinnä hinta täällä yllätti positiivisesti, pilleri-kamera maksaa vain noin 20€. Suomessa se muistaakseni oli aika paljon arvokkaampaa. Arvatkaa kotona mitä saatte tänä vuonna joululahjaksi :) Oli muuten kiva huomata, että tätä blogia lukee muutkin kun mun äiti, jos herää kysymyksiä niin vastaan niihin mielellään tai muutenkin vaan voi kommentoida. 

Soutupajalla

En päässyt vieläkään sateen takia soutamaan vesille. Toisaalta kuivaharjoittelu kuntosalin soutulaitteessa on kivan turvallista kun siitä voi pökertyä vaan lattialle, ei puolalaisen lammikon pohjaan. En hirveesti seuraa urheilua, mutta tykkään kyllä harrastaa sitäkin enemmän. Urheilussa mulla vaan on hirvee kilpailuvietti ja en mielellään häviä, niin täällä saa tosissaan tehdä töitä kun noita 10 vuotta nuorempia vastaan soutaa.

Kilpaveneet

Aika kaposilta näyttää. Mitenköhän tonne mahtuu istumaan 8 henkilöä, tai jos mahtuu, niin miten sieltä pääsee pois?? Nii ja kastumatta. Se selvinnee lähitulevaisuudessa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Urheilu ja kielen opinnot

Opintojen ohella pyrin urheilemaan vähintään kolme kertaa viikossa, hyötyliikunnan ohella. Se on hyvä tapa purkaa stressiä ja saada lisää energiaa. Toki joskus laiskottaa ja syön vaan suklaata... Oli kuitenkin kiva huomata, että koulukin tarjoaa liikuntamahdollisuuksia tukemaan opintoja. Valittavissa on paljon lajeja, koripalloa, crossfit-tunteja, tennistä, lentopalloa... Suosio ei ole vaan päätä huimaavaa kun ensimmäiselle infotunnille saapui kuusi oppilasta sadasta, joista kolme jäi paikan päälle, minut mukaan lukien. Toisaalta ei se haittaa, koska silloin saa personal trainer palvelua. 

Kanava

Lenkkeily on aina ollut mieluisa harrastus minulle ja onneksi läheltä löytyy kanava jonka varrella on hyvä joustava polku, jalat tulee muuten asfaltilla kipeäksi. Eihän tää nyt ihan kaivari ole, mutta menee. 


Papat kalastamassa kanavalla, koskaan en ole kyllä kenenkään nähnyt kalaa saavan. Tuossa kanavassa  olisi huomenna tarkotus mennä yliopiston soutujoukkueen kanssa treenaamaan. En ole mikään mieletön vesillä viihtyjä, soutanut olen ehkä kaksi kertaa elämässä, mutta kaikkea pitää kokeilla. Laitan kuvia sitten jos vaikka satun saamaan paatin ympäri tai lyömään jotain airolla päähä.

Ghetto

Kyllä täällä tätä ghettoakin löytyy, mutta välillä sekin on aika kiehtovaa niinku seuraavassa kuvassa

Seinämaalaus

Puolan kielen opinnot sitten jatkuivatkin, vaikka luulin niiden olevan jo ohi. Hauskaa on oppia uusi kieli, mutta helppoa se ei ole. Kielessä ei oikein ole mitään logiikkaa ja lausuminen on äärimmäisen vaikeaa. Alla on kuva maailman vaikeimmista kielistä, että huipulla ollaan! Kerrankin :)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Back to work

Huh, Ensimmäinen viikko takana. Enää 5 vuotta ja 10kk. Välitenttejä on viikottain, niin ei pääse tylsyys iskemään. Eräs mielenkiintoinen aihe on fysiikka tai sen tulkitseminen. Vaikka englanti on minulla ihan sujuvaa, niin haastetta silti on, koska en ole koskaan opiskellut esim fysiikkaa tai kemiaa englanniksi. Asioiden sisäistämiseen menee tovi, mutta onneksi opettajatkaan eivät puhu täydellistä englantia, niin on ihan tarpeeksi hyvä kun menee vähän sinne päin ja asian ydin tulee esille.

Professori itse vertaa näitä taideteoksiin, hmmm

Ensimmäinen työtakki

Oli kiva saada ensimmäinen työasu. Tuntuu, että kyllä täältä vielä joku päivä oikeisiin töihin päästään. On kyllä ikävä jo työkavereitakin, toivottavasti jatkossakin saan tehdä töitä heidän kanssa. 

 
Anatomian tunnit alkoivat luiden tutkimisella

On hauska seurata opiskelutovereita, jotka ovat kaikki melkein suoraan lukiosta tulleita, yksi oppilas on 16-vuotias! Hän kysyi minulta "miksi tulit noin vanhana kouluun?" Eihän siinä voinut muuta ku revetä nauruun, se tuli niin aidosti. Mullahan on kuitenkin lukiosta melkein se 10 vuotta ja sairaanhoitajakoulustakin 7 vuotta.

On huvittavaa kun opiskelutoverit suorastaan pelkäävät anatomian tunteja, koska siellä opettaja poimii sattumanvaraisesti kysymyksiinsä vastaajia. Sehän on vaan oppitunti! Kunnes perjantaina tunnilla opettaja käveli kohdalleni ja iski luun käteen ( tai luun kurkkuun:) ja pyysi kuvailemaan kaikki sen osat. Tunsin kuinka puna nousi poskille ja vaikka hän olisi vain tiedustellut nimeäni, en olisi osannut vastata. Pää löi ihan tyhjää, 30 silmäparii tuijottaa ja kääntelin luuta kädessä, joka näytti ihan samalta mitä naapurin koira söi aamupalaksi.. Jotain sain vähän sönkötettyy ajatuksella "mitään en tiedä lehmästä, mutta tässä on mitä tiedän hevosesta" Jälkeenpäin naurattaa jo, mutta kyllä silti saattaa puntti tutista ennen seuraavaa tuntia.

Mikroskoopilla solujen tutkimista

Histologian eli kudosopin tunnilla saimme tutkia kudosnäytteitä. On aika ihmeellistä miten monta örkkiä yhdenkin solun sisällä työskentelee koko ajan, että voimme elää. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

Puolalaista asumista

Hankin itselleni asunnon jo hyvissä ajoin elokuussa ennen kun suurin osa opiskelijoista saapuu paikalle. Akateeminen vuosi alkaa vasta lokakuussa. Kesälomille pääsee toukokuun puolessa välissä, jos on suorittanut kaikki aineet kiitettävillä arvosanoilla. Muuten kesäloma alkaa kesäkuun puolella, eli silloin nähdään ;) Palatakseni asuntoihin, kalustetun, hyvin remontoidun n.50neliön asunnon saa keskustasta hyvin alle 450€/kk. Suhteessa kuitenkin paikalliseen palkkatasoon se on paljon, insinööri tienaa n500€/kk. Asuntojen hinnoissa voi toki olla "skandinavia" -lisää.

Olohuoneeni

Ja puolalainen wc-pönttö

Plussana monella taloyhtiöllä on ympärivuorokautinen vartija paikalla. Tosin se herättää kysymyksen kuinka turvallista täällä oikein on..? Paikallinen asunnon välittäjä nauroi kun tiedustelin jos uskallan liikkua pimeällä yksin ulkona. Niin tai näin minulle myös neuvottiin olemaan puhumatta iltaisin kadulla englantia, koska silloin paikallisten kiinnostus herää.

Virallisten asioiden selvittely on melko hankalaa, koska kuten mainitsin paikallisten englanti on melko lasten kengissä, jotkut eivät puhu sanaakaan. Kun Puola oli Neuvostoliiton alaisena, heiltä kiellettiin ulkomailla käynti, joten kansalaiset eivät opiskelleet vieraita kieliä, mikä on ihan ymmärrettävää. Myöskin kaikki mitä tulee TV:stä on puolan kielellä. Onneksi sain ystävältäni neuvon mistä löytää netistä Suomen ohjelmistoa. Joskus kuuntelen vaan mainoksia suomen kielellä :)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Alku aina kankeaa..


  • Jes ekat 4 tenttii läpi!!! 3 viikkoo aikasemmin lentokentällä muistan katelleeni varmuuden vuoksi saman illan paluulentoja. Mitä liikkuu päässä, että jättää ystävät, perheen, kodin ja kivan työnki ja lähtee Puolaan opiskelemaan!?! No hulluus kai, ja ehkä myös hintsusti impulsiivinen luonne.


    PUM university

    Ei lääketieteen opinnot varmaan missään helppoja ole, mutta 6 päivää viikossa koulua, 8-12 tuntisia päiviä + omat opiskelut päälle, ensimmäisen 3 viikon päästä ekat 4 tenttiä... huh kyllä siinä hommaa oli.. Ajattelin, että olenko mä näin palikka kun tuntuu vaikealta sisäistää niin paljon tietoa. Varmaan tarkoituksena oli testata paineensietokykyä.


    Yliopiston pääsisäänkäynnillä

    Puolassa koulujärjestelmä on muutoinkin hieman eri, luennoilla kiertää nimilistat, jotkut jopa pitävät nimenhuutoa. Isoihin tentteihin on dresscode, farkuilla on turha yrittää sisään. Opettajia ei saa kutsua etunimellä, vaan ”hi professor” tai ”hi sir”, pikkasen tekis mieli avautua asiasta, mutta täytyy ajatella vaan ”maassa maan tavalla”. Onneksi näitä kulttuurishokin tuntemuksia on jakamassa paljon skandinaavisia opiskelijoita. 65% on norjalaisia, toinen suuri ryhmä on ruotsalaiset ja saksalaiset sekä yksi suomalainen, Pauliina a.k.a Polina.

    Szczecin

    Szczecin (juu paljon konsonantteja) on 400 000 asukkaan kaupunki, joka on ennen kuulunut Saksalle (Stettin). Tuntuu ihan riittävän isolle kaupungille tälläselle Lahtelaiselle tytölle (oon vielä alle 30!!), mutta siis joo böndeltä. Szczecin on 10km Saksan rajalta ja 1,5h autolla Berliiniin. Paljon ei kaupungissa englantia puhuta, mutta käsimerkein pärjää hyvin. Opintoihin toki kuuluu Puolan kielen perusteet, jotta voi toimia helpommin asioidessa. Opiskelijalle Puola on edullisuudellaan oiva valinta. Hienommassakin ravintolassa pääruoka on 10€:n luokkaa (ratikkalippu 25c, taksi kaupungin toiselta laidalta toiselle n.4€).


    Siinä vähän esimakua ensitunnelmista. Nyt viikon loman jälkeen on kiva palata takasin lukemaan, ehkä..