sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hola

Pikku blogitauko vähän venähtikin, mutta nyt halusin tulla moikkaamaan ja kertomaan kuulumiset. Toiseksi viimeinen teoriavuosi siis alkamassa ja aika mahtavat fiilikset sen suhteen. Nopeasti on aika mennyt. Nyt olemme siirtyneet opinnoissa blokki-systeemiin vikoiksi vuosiksi, eli yhtä ainetta kerrallaan, jonka jälkeen se tentitään ja siirrytään seuraavaan. Tällä hetkellä on menossa kirurgia, ja voi pojat se on kyllä niin jännää. Joka kerta sanon aina uuden erikoisalan tullessa, että tässä se nyt on. Mutta jostain syystä kirurgia nyt oikeasti tuntuu siltä :) Tein taannoin lääkäriliiton testin mille erikoisalalle soveltuisin parhaiten ja käsikirurgia oli tulos. Jaa-a saas nähdä.


Valmistautumista leikkaukseen.


Laparaskooppistimulaattorilla harjoitellaan tähystysleikkauksia. Oli haastavaa kun ei voi katsoa omia käsiä vaan ruudulta näkee mitä tekee ja syvyyttä oli vaikea hahmottaa. Otettiin kisa kuka oli nopein siirtämään objekteja. Voitto ei tullut kotiin, mutta täytyy käydä salaa harjoittelemassa ja ottaa uusi kisa.



Harjoittelimme plastiikkakirurgiassa kuinka tehdä tikit niin, että arpi olisi mahdollisimman siisti.


Tässä harjoitellaan verisuonten sitomistekniikoita.

Mukavaa viikon alkua!!


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

''It's going to get easier'' they said..

Puolet teoriasta done!! Pienessä humussa meni joulukuun loppu ja tammikuu kun sai oikein lukemalla lukea patologian ja mikrobiologian lopputentteihin. Patologian laitoksella on ylensä ollut ihan ok tenttejä, laajat koealueet, mutta on ohjattu mihin kannattaa keskittyä. Hiljattain patologian laitoksella on kuitenkin tehty muutoksia ja apua ei ole saanut enää juurikaan. Tämä tarkoitti sitä, että koko valtava koealue oli osattava yksityiskohtia myöten (juu oli ''kiva'' joululoma). Alkoi tulla loppua kohden vähän kiirus, koska myöskin mikrobiologia on vaativa kaikkinen bakteereineen, antibiootteineen ja antibioottiresistanssi kantojen opettelussa. Harmillisesti puolet eivät edes päässeet patologian lopputenttiin, koska viimeiset pikkutentit olivat niin vaativia ja lopullisesta tentistäkin selvisi about puolet. Tämä on muutos suuri muutos aikaisempiin vuosiin, jolloin noin läpäisy prosentti on ollut 80% luokkaa. 



Itselle onneksi kävi hyvin ja sain selvitettyä molemmat tentit kiitettävästi. Jälleen kerran kova työ palkitaan, mutta kyllä se veronsa vaati. Pää jaksaa ja kestää, mutta loput Pauliinasta sanoi poks. Kovat vatsakrampit pakottivat ottamaan taukoa lukemisesta ja lopulta piti käydä vielä tarkistamassa, ettei se ole umpisuoli, joka ilmoittelee itsestään. Onneksi ei mitään sen vakavampaa. Lähinnä olin huolissani lukuajan menetyksestä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Mikäs hätä täällä kun on koko ajan lääkäreiden ympäröimänä. 

Nyt on saatu pitää myös pieni lukukausien välinen breikki ja akut sai ladattua. Oli ihana nukkua pitkään, käydä kävelyillä ja oli aikaa jopa katsoa telkkaa. Ehkä paras oli kuitenkin tunne siitä, ettei tarvinnut aina miettiä mitä seuraavaksi lukisi. Vanhemmat opiskelijat myös rohkaisevat, että koko ajan helpottuu. En tiedä siitä viimeisten kuukausien perusteella, mutta kahtellaan. Hyvillä mielin taas kuitenkin palasin koulun penkkiin ja sairaalalle. Vaikka tämä opiskelu ottaa paljon, mutta se antaa vielä enemmän. Oli ilo kuulla jälleen Ruotsissa lääkkistä opiskelevalta ystävältä, että Puolasta tulevat lääkärit ovat kovaa huutoa laajan teoriaosaamisen takia, että ei täällä turhaan paukuteta 24/7 :)


Perjantaina alkoi ihotaudit ja sopivasti pakouloskäynnin lähellä otettu kuva. Opettajalääkärit vaikuttivat kuitenkin oikein mukavilta ja ammattitaitoisilta. Potilaille ei osattu ensimmäisenä päivänä muuta juuri sanoa kuin hyvää päivää. Muitakin mielenkiintoisia kursseja alkaa nyt kuten, farmakologia, lastentaudit, sisätaudeista nefrologia jne..


Reipasta viikonalkua!!

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulurauhaa

Halusin tulla toivottamaan oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Kun tulin kotiin, ajattelin täällä olevan oikea winter wonderland. No eipä ollut, ei lumesta tietoakaan. Mutta ainakin mieli on jouluinen ja kaikki ihanat jouluperinteet, tuoksut, ruuat, koristeet, perhe lähellä, ei kai sitä enempää voi toivoa. Paitsi se lumi.. Pienet on ongelmat.

Viime viikon viimeinen rutistus kahdella tentillä höystettynä alkoi jo vähän puuduttaa.

Toiseen tenttiin panostin täysillä ja olin niin iloinen kun oli vain yksi virhe. Se toinen jäikin sitten vähän onnen varaan..


Jotenkin olin kuitenkin onnistunut kasaamaan pisteet läpäisyyn, voi sitä tunnetta. Tosin se oli vaan hetken helpotus, sillä täytyy opetella ne asiat kunnolla kuitenkin lopputenttiä varten. Tammikuu onkin hauska kun ylensä loppukokeet on kesällä, mutta nyt meillä päättyy 2 kurssia tammikuun loppuun, niin joululoma onkin lukuloma. 
Jotenkin ei kuitenkaan jaksa stressata, kaikki järjestyy aina tavalla tai toisella. Kunhan tekee kovasti töitä sen eteen. On myös kiva, että minun jälkeen on samassa koulussa aloittanut 4 muuta suomalaista, niin voi välillä jakaa kokemuksia.


Koululta nappasin viimeisenä päivänä vielä kuvan komeasta kuusesta.

Nautinnollista joulun aikaa vielä kerran!

-Pauliina xoxo

torstai 26. marraskuuta 2015

Euroopan toiseksi suurin hautausmaa

Kohta se alkaa tämäkin vuosi olemaan pulkassa, ensi viikolla eletään jo joulukuuta. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut nauttia läheisten vierailuista ja senkin takia varmaan aika on mennyt sutjakkaasti. Lukemista on edelleen paljon, mutta ei mitään verrattuna viime vuoteen. Ja taakka kevenee kevenemistään loppua kohden. Tammikuussa tulee täyteen rajapyykki, 50% suoritettu teoriasta. Joskus miettii jo, että tuleekohan tänne ikävä. Vaikka tavallaan on rankkaa lukea paljon, mutta samaan aikaan on aika lepposaa kun sitä voi tehdä kotisohvalta käsin.

Kävimme vanhempieni kanssa viime viikolla tutustumassa Szczecinin hautasmaa alueeseen. Kyseinen hautausmaa on Euroopan toiseksi suurin, heti Pariisin jälkeen.


Sankarihaudat,


upeita hautakivien yksityiskohtia,


lukuisia kauniita hautakynttilöitä ja kukka asetelmia


perheiden omia hautapaikkoja


ja kappeli.

Jos tännepäin joskus eksyy, niin tämä on suositeltava nähtävyys.

Se pikakuulumisista, lukuhommat jatkukoon taas.
Mukavaa joulun odotusta!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tuorepuuro

Alle kaksi kuukautta ja se olis joululoma. Nice! Nyt alkaa kerkeämään jo kotiinkin kätevästi useammin kun on vaan 3-4 päivän kouluviikkoja. Lukeminenhan ei lopu koskaan, mutta oman aikansa voi käyttää nyt vapaammin. Maanantaina sairaalalla opeteltiin keuhkojen kuuntelua ja koputtelua. Mielenkiintoista oli, että aika pitkälle pitäisi päästä diagnosoimaan keuhkojen ongelmia ilman labroja tai röntgeniä. Aika harjaantunut koputtelija saa kyllä olla. Näin ainakin untuvikon haasteena koputtelussa ja keuhkojen rajojen paikantamisessa itsellä oli kun lyönti täytyy olla suht napakka ja omat pikku nakkisormet on niin ohuet, että tahtoo lyödä hutia.

Percussion. (def. 1) From Jarvis, 1996.


Sellasta koulussa. Ruuan parissa kokeilin tälläistä kiireisen aamun tuorepuuroreseptiä. Se itseasiassa valmistetaan illalla ja tekeytyy aamuksi valmiiksi jääkaapissa.

Tuorepuuro

1,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl kookosmaitoa
1 rkl chian siemeniä

(Nesteen voi korvata myös esim puoliksi appelsiinin tai verigreipin mehulla, mantelimaidolla tai vaikka vaan vedellä. Puolukoita survomalla joukkoon saa ihanan punertavan vispipuuro-tyyppisen annoksen.) Sekoita puuro ja laita jääkaappiin. Nauti aamulla. Tarvittaessa voi lisätä nestettä.


Puuroa tulee tuosta määrästä jonkun verran, joten säästin loput illan jälkkäriksi. Lisäsin vielä mukaan vähän turkkilaista jogurttia. Kookosmaito tuo pehmosen makeuden ja siksi happamat hedelmät toimivat hyvin kaverina.


Helpommille aamuille :)

maanantai 5. lokakuuta 2015

The Kenya project

Ensimmäinen viikko takana ja tuntuu ihmeen rauhalliselta. Tahti varmaan alkaa pikku hiljaa kiihtymään, mutten usko että lähellekkään viime kevättä. Tänään päästiin tosi toimiin sisätautiosastolle lääkärin kierrolle tutkimaan potilaita. Jakaannuimme muutaman oppilaan ryhmiin ja yritettiin vastailla ohjaajalääkärin kinkkisiin kysymyksiin. Välillä piti rapsutella takin kulmia, kun ei millään löytynyt mitään järkevää vastausta. Tämän päivän aiheena oli rutinoitua haastattelemaan potilasta ja kartottamaan tilannetta.


Ja näinhän siinä meinasi käydä kun niin keskittyneenä seurasi protokollaa ;)


Tästä kuintekin kaikki alkoi, eka päivä siis klinikalla!! Kuva on sairaalan kellarista klo 7:55. Fööniä ei löytynytkään aamulla, vasta käännettyäni kylpyhuoneen ympäri muistin sen olevan Helsingin kodissa. Aamupalaan ei ole aikaa, koska täytyy juosta jo ratikkaan, joka onkin 5min myöhässä. Onneksi sentään on masu perhosia täynnä. Lopulta kuitenkin sairaalalla perillä ajoissa.


Huomasitteko kaulalla roikkuvan stetoskoopin, tavanomaisen mustan sijaan päätin hankkia vähän pirtsakamman värin. Vähän huonosti kuvasta näkyy, mutta rasberry sanottiin paketin kyljessä.



Asiasta pippuriin, on tullut taas syötyä pääosin ulkona, joten nyt päätin ryhdistäytyä ja eilen tein maisseja iltapalaksi. Niin hyviä ja helppoja valmistaa.


Maissit

Kuori ja keitä raa'at maissit vedessä 10-15min. Lisää veteen vähän suolaa. Nauti esim voin ja parmesan juustoraasteen kanssa. Tai kokeile vaikka voin ja grillimausteen kanssa.



Ainiin meinasipa unohtua. Mihin otsikkokin viittaa. The Kenya project. Koittakaa iskä ja äiti olla pyörtymättä, mutta ajattelin vähän, että olisi kiva lähteä Afrikkaan hyväntekeväisyystyöhön. Yksi kurssikaverini oli kesällä Keniassa avustustyössä ''The Kenya project'':in kautta ja kehui kovasti. Se tunne kun pääsisi konkreettisesti auttamaan sinne, rahallisten lahjoitusten sijaan. Vaikka tärkeitä ne ovat nekin. Varmaan olisi tosi mielenkiintoista ja opettavaista. Ainoa vaan, että olen vähän nössö. Silloin tällöin kun saa lukea kuinka avustustyöntekijöihinkin kohdistetaan aika julmaa väkivaltaa, ja myös ehkä naisena pelottaa kanssa enemmän. No vaatii perusteellista taustatyötä ja voihan sitä kotonaankin kupsahtaa, mielummin sitten kai auttamassa hädässä olevia. Pitää kanssa miettiä, onko minusta enemmän hyötyä opiskelijana vai valmiina lääkärinä. Jätetään hautumaan. Jos jollain on tietoa hyvistä järjestöistä, niin otan mielellään tietoa vastaan!

Aurinkoista viikkoa!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Back to school

Tänään se alkoi taas, koulu ja kolmas vuosikurssi. Loma tuntui ihanan pitkältä ja rentouttavalta. Tarkoituksena oli vähän kerrata viime vuoden juttuja. No joo viimeiseen viikkoonhan se jäi. Toisaalta täydellinen irtautuminen kaikesta kouluun liittyvästä oli paikallaan, koska nyt jo innolla odotan uutta koulupäivää. (tämä tunne tulee loppumaan varmaan todella äkkiä, joten nautitaan tästä hetkestä) Eilen illalla jännäsin kuinka moni koulukavereista pääsi lopputenteistä läpi. Heinäkuun alussa vain pari kymmentä sadasta onnistui tenteissä. Nyt kesän luettuaan oli vielä kaksi mahdollisuutta yrittää uusia, jos ei vielä näilläkään kerroilla mennyt läpi edessä odotti vuoden uusiminen. Onneksi luin yötä päivää koko kevään ja sain suoritettua tentit. Vaikka sillä hetkellä epätoivon tunne heräsi monta kertaa. Ajattelin vaan yrittäväni parhaani ja jos se ei riitä niin ainakin tiedän yrittäneeni. Yritys kannatti ja tuli vielä ihan kiitettävät arvosanatkin. Huh, ei yhtään huvittaisi palata biokemian luokkaan. 



Nyt kun on kaikki solutason piiperryskurssit käyty, niin vihdoin päästään sisätauteihin, patofysiologiaan, psykologiaan ja farmakologiakin alkaa tammikuussa. Tänä kesänä sai tehdä vielä harjoittelua tutussa paikassa toistaen asioita, mitä sairaanhoitajanakin jo osasi. Mutta ensi kesänä alkaakin olemaan sitten jo tosi kyseessä kun alkaa sisätautiharjoittelu. Tähän harjoitteluun kuuluu 24h päivystykset! Miten tällänen päiväunien rakastaja pystyy valvomaan noin kauan putkeen?? 12 tunnin yövuoron jälkeenkin on tuntunut olo jo ihan hömpältä. Ehkä pitää viimein alkaa juomaan sitä kahvia. Ajatuskin siitä kitkerästä litkusta saa heräämään. En vaan millään ole ikinä oppinut juomaan kahvia, tuoksu on mitä ihanin ja maku mitä kamalin. Töissäkin juon aina vaan kuumaa vettä. Kyllä, pelkkää vettä siis. Työkaverit nauraa sille ja onhan se vähän hassua, mutta kuulin kiinalaisten tekevän myös niin. Ehkä sisälläni asuu siis pikku kiinalainen.

Jotenkin aina jännää kun vieraaseen maahan palaa, että onko koti vielä tallella ja kaikki hyvin. Varmaan pikku mörkötrauma jäi takaraivoon edellisestä vuokranantajasta, joka ei tähän päivään mennessä ole palauttanut vuokratakuita.. Noh nyt sitten taisi tärpätä ja alkoi aurinko paistamaan risukasaan. Kotiin tullessa huomasin asuntoni olevan aivan vimosen päälle kiillotettu ja jääkaapissa vedet, pakastimessa jääpalat ja pöydällä odotti tervetuloa kotiin viesti viinipullon kera. Vaikken niin alkoholin perään olekkaan, niin ele oli mitä ihanin. Tästä se alkaa kouluvuosi jälleen. Pidän teidät taas matkassa mukana, välillä nirisen ja narisen, mutta sitten käydään yhdessä läpi toivottavasti kivojakin juttuja!



Upeata syksyn alkua!

-Pauliina <3